The puutalo!

Siinä se nyt on. Ja se on mun! <3 Reippaasti remontointia tiedossa. Täysin peruskorjattava kun hän on. Oivoi, miten ne kasvot kohoaakaan lähitulevaisuudessa!
Tänään kävin vähän repimässä noita ankeita mineriittilevyjä irti. Alla varsin hyväkuntoinen vuorilaudoitus. Kyllä se siitä... Enää noin sata tuhatta ongelmajätelevyä irroitettavana. Hehe.
Ihan ekana kuitenkin teen selvää tuosta junttaantuneesta heinikosta, jota joskus muinoin on voitu myös nurmikoksi kutsua. Ei ihan hetken juttu liene sekään, kun pitää mielessä, että leikeltäviä neliöitä on yli tuhat. Ei lopu työt tältä tytöltä ihan heti kesken!

Myyty!

Hei vaan pitkästä aikaa! Nyt kävi niin, etten ehtinyt edes kaikkia kotini sisustusjuttujani julkaista kun jo sain päähäni, että riittää tämä Helsingin Kalliossa asuminen ja on aika muuttaa vähän maaseudun suuntaan, omaan taloon, omaan rauhaan.
Niinpä laitoin asuntoni nettiin myyntiin näillä edellä olevilla kuvillani ja alle viikossa sain sellaisen tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä. Samalla varmistui kaupat vuonna 1948 rakennetusta rintamamiestalosta lähikunnassa. Jipii! Täysin remontoitava puutalo, iso piha, pikkuinen 50-luvun uima-allas, puulämmitteinen pihasauna ja puutarha vanhoilla omenapuilla. Tykkään! Rakennusoikeuttakin on niin paljon jäljellä, että voi miettiä pientä laajennusta päärakennukseen ja uutta autotalli/verstas/varasto-yhdistelmää. Siis kaikkea sitä, mitä olen jo pitkään kaivannut. Voin jo nähdä itseni saunan jälkeen istuskelemassa terassillani lämpimässä kesäillassa. Aijai. :) On se jännää, miten ikä muuttaa mielipiteitä, toiveita ja tarpeita. Hinta tällä unelmalla on se, ettei tiedossa ole ylimääräistä vapaa-aikaa tulevinakaan vuosina, vaan sepä ei haittaa kun kyseessä on jo elämäntapa.